Vuoden ensimmäinen valmistunut työ, joka on oikeasti täysin mun käsialaa (skåålihan on jonkun toisen virkkaama...) on pienen pojan neuletakki:

Ihan hihasta vedetty! Koko noin neljävuotiaalle. Lankana marinoitunut Novitan Maxi... joka loppui kesken! Onneksi netistä löytyy ihania ihmisiä: Räpellysten Mari lahjoi mua lisälangalla. - Enkä voi olla mainitsematta, että ainoastaan postikuluja vastaan! Mulla ei mennyt edes tammikuun lankalakko pilalle! Kiitos siitä!

Sain tosiaan päähäni, että tammikuuta kun muut viettää tipattomana, niin minä vietän langanostolakossa. Sen takia tulikin kaivettua tuo Maxi kätköistä esiin, kun muistui mieleen yhdet synttärit... Siitä on joskus ollut tulossa jotain, koska osa oli neulottuna. Meni aika pitkään ennen kuin muistin mihin tarkoitukseen oli alunperin hankittuna. Vanhasta ideavihosta löytyi sivu, joka palautti alkuperäiset suunnitelmat mieleen:

Muistiinpano vuodelta 2001... ei sitten sen vanhempaa lankaa! :D

Pikaprojekti:

Sokerilla kovetettu pitsiliina. Helppo homma: kirpparilta virkattu liina törkeän halvalla, kotona desiin vettä liuotettu desi sokeria, liina likoomaan sokeriveteen, ylimääräiset nesteet pois ja liina nurinpäin olevan kivan kokoisen kulhon päälle kuivumaan noin vuorokaudeksi. Ja voila, mulla oli uusi herkkä skååli!

Edit 7.2.2010: Pientä demonstraatiota tuosta sokeritärkkäyksen "kovuudesta" tulee tässä:

Pistin skåålin nurinperin pöydälle ja päälle painoksi kivisen huhmareen, jolla painoa parisen kiloa. Pysyy kuosissa.

RUISRIESKA!

Mä vaan ihmettelen ihmisten tietämättömyyttä. Olen jo useammasta paikkaa netistä lukenut kuinka hehkutellaan erään firman kevätuutuuslankaa mukaekologisena... Ei ole uusi juttu! Esim. fleecekankaissakin käytetään kyseistä kierrätystapaa: muovipullojätteen uudelleen käyttöä. Fleece on neulottua kangasta eli lähtökohta on myös lanka…?!

Fleece ei ole ikuna ollut mun lempimateriaaleja. Vaikka materiaalia kuin kehuttaisiin nyppyyntymättömäksi ”kutisemattomaksi villaksi”. Lämpimäksi, helppohoitoiseksi, kulutusta ja pesua kestäväksi. Fleeceä väitetään hengittäväksi materiaaliksi joka nesteensitomisen sijaan päästää liiat höyryt pois . – Ei ainakaan mun kohdalla pidä paikkaansa! En ole ikinä törmännyt yhteenkään fleece-lajiin (polar, mikro, pilling jne.), joka ei olisi joko käytössä tai ekassa pesussa ensinnäkin nyppyyntynyt. Ja mitä hengittämiseen tulee, niin se on jo mahdottomuus. Syy: fleece valmistetaan PET-muovista, muovi ei hengitä eikä sido nestettä. Fleece kuivuu kyllä nopeasti, koska ei kerta sitä nestettä sido. Mutta mulla ainakin se jättää hien sinne ihon ja kankaan väliin norumaan… ei kiva tunne. Ja mun suurin ongelma kyseisen materiaalin kanssa on sähköisyys!

Yhdeksi positiiviseksi näkökulmaksi voisi ottaa sen, että materiaali valmistetaan esim. kierrätetyistä muovipulloista. Eli voisi ajatella ympäristöystävällisenä materiaalina, ellei… ajatella sitten asiaa edelleen pidemmälle: koko tuotteen elinkaarena. Materiaali on juu valmistettu kierrätysmateriaalista, entäs sitten sen käytön jälkeen kun on kasvanut vaatteesta ulos tai vain kyllästynyt? Mitä vaatteelle tapahtuu? Meneekö edelleen jollekin toiselle käyttöön? (Itse en kelpuuttaisi jonkun toisen valmiiksi nukkaamia vaatteita, ne on hirveän näköisiä – ja tällä tarkoitan nimenomaan keinokuituisia materiaaleja.) Entäs kun on kulutettu loppuun, mitä sitten? Roskiin ja kaatopaikalle? Fleece on muovia eikä näin ollen maadu! Siihen loppui se ympäristöystävällisyys! 

Edelleenkin aion hehkutta kuinka kivaa on kokkailla uudessa keittiössä! Aloitin vuoden herkuttelulla:

Herkkusienipizzaa kera kurkku-avocado salaatin.

Tänään korkkasin joululahjakirjan! Ekaksi kokeiluun sieltä pääsi paistettu riisi-katkarapu-herkkusieni-vesikastanja sörsseli:

Namia!

En päässyt SK:n joulun ”tuplanro:ssa” paria aukeamaa pidemmälle, kun silmiin osui teksti silkkimekko. Ensimmäinen johtopäätös: tekstin takana joku, joka ei tiedä materiaalin kuidun ja sidostyypin eroa. Ja kyllä vain, ohjeen tarvikeluettelossa mainitaan ainoastaan satiini. Satiini ja silkki eivät ole synonyymejä. Satiini on kudontatyyppi (pomsisidoksinen) ja silkki on silkkiperhosen toukan kotelosta lähtöisin oleva kuitu.

Jos edellisessä nro:ssa ihmettelin miehenalun paksua neuletakkia, niin nyt vuorostaan ihmettelen ”herrasmiehen yöpaitaa”! Oikeasti! En tunne henk.koht. ainuttakaan kaksilahkeista, joka nukkuisi yöpaidassa…

Extra oli jälleen naurettava yritelmä.

Päivän hyvän fiiliksen nostattaja oli soitto SK:n asiakaspalveluun ja lehden tilauksen irtisanominen. Siellä vastasi ihan oikea ihminen ja sain luetella litanian (tiivistetyn) syitä mun tyytymättömyyteen. Eipä asiakaspalvelijalla ollut siihen enää muuta sanottavaa kuin: Aha.

Min utmaning var alltså Bollywood. WTF? De första tankarna finns här... Och sedan försökte jag slippa in i rättan andan bl.a. här... Det tog sin tid innan jag slapp igång. Och vad var då min utmaning? Efter att ha granskat en hel del olika stickstilar, beslöt jag mig för att ta och lära mig sticka VÄNSTERHÄNT. Projektet skulle vara en ny modifierad version av Ecolero.

Deadlinen var altför lång för mig... så det blev en hel del långa paus från dansgolvet – eller åtminstone från min egen genre... Det tog flera veckor att slippa framåt i övningarna fast själva koreografin var färdig. Och så hände det t.o.m. lite drama... och igen flera veckor borta från övningarna... Men under december månaden började det äntligen hända! Ja, deadlinen började ju närma sig... Jag tog stora steg och under ett par veckor och så var det största arbetet gjort. Lätt som en plätt!

Lite paus igen under julen... då blev det till lite quick-step igen... Och igår fick jag till att spänna ut boleron och på morgonen sydde jag de sista sömmarna... och nu ser det ut så här, tadaa:

Analys: Min Bollywood projekt innehåller en hel del andra dansstilar också! Bl.a. folkdans (flätor), streetdance(det är bara omöjligt att sticka även enligt sina egna anteckningar...), disco (tweedgarnet har nog lite disco i sig med de små skrikande gula ”fläckarna” här och där) och det smög sig med också lite balett mellan flätorna... Och som helhet är det ju jätte latinskt! Prata om tajt!

Nådde jag då mitt mål? Jag fick åtminstone boleron färdig. I sista minuten (jag har ju en timme mindre än de andra dansarna...:D), men den är färdig och fotad! Mönster kommer senare. Anteckningarna har jag på finska... så det kan ta tid att översätta. Men hela idén med projektet var ju att lära mig sticka vänsterhänt. Lyckades jag? JA!!! Och jag har utnyttjat den nya kunskapen i andra projekt! Och kommer att göra det i fortsättningen! Jag får ju mycket snyggare resultat med att sticka enbart från räta sidan! Min aviga maska tycks vara så mycket spännare, att släta stickningar har blivit helt randiga... men inte mera!!!

Ett jättestort tack till VisaLisa! Det har varit helt fantastiskt!!!

P.S. Jag har redan en ny utmaning åt mig själv: till näst skall jag lära mig entrelac!

Ihastuin Vellamoihin jo kun ”lehti tuli ulos”… Ja Mini Paletissa ihan kivat värit… Lopputuloksena ei vain yhdet, vaan kahdet sukkaparit:

Sen verta en kuitenkaan taas noudattanut valmista ohjetta, että sukat on neulottu perinteisesti ylhäältä alas ja perussaksalaisella kantapäällä, jonka myös raidoitin, ja kärkikavennukset ihan omiin varpaisiin sovellettu malli… eli loppujen lopuksi käytin ohjeesta ainoastaan niitä kirjoneulekaavioita… No mun silmissä nää nyt kuitenkin on Vellamot!

Brämet är stickat.

Så nu återstår finishen: lite sömmar, pressning och att trä trådändorna... Inte mycket kvar!

Har en skydd för fingret då jag stickar. Vänstra stickan vill gräva sig in i fingret... Bra lösning. Så nu är det bara att sticka iväg.

Mitt normala stickgrepp se ut så här:

Och det nya greppet, vänsterhänt, ser ut så här:

Och hur går det med projektet? Jo jag har fått axeldelen färdigt:

Så nu står det kvar kanten och finishen...